Pysähtyminen

Unohtakaa tänään kaikki turhat riidat ja kinat. Ottakaa lapset kainaloon ja halatkaa tiukasti. Nauttikaa ja pysähtykää hetkeksi.

Näin aion itsekin tehdä.

Posti toi

Postilaatikosta löytyi tänään fb-kirppareilta ostetut ihanuudet.

Tämä Me&I:n omppu-tunika on sopiva ehkä reilun vuoden kuluttua, mutta eipähän vaatteet jemmassa pahaksi mene. :) Toivottavasti tämä miellyttää silmää yhä käyttöön päästessään.

Kevääksi ostin Lindexin 62cm ohuen haalarin. Eipähän kaikkien vaatteiden tarvitse olla pinkkiä tai punaista. :)

Ihanaisia kuvia

Käytiin tänään tyttöjen kanssa valokuvattavana täällä.

Aivan ihana ja taitava kuvaaja. Tytöistä saatiin varmasti upeita kuvia ihanalla rekvisiitalla. Korpilumon facebooksivuilla voi käydä kurkkaamassa esimakua. Kunhan saan kuvia itselleni esittelen ne täällä blogissakin. :)

Arjen kuoppia

Mitä tehdä, kun yksi vauva on kiinni rinnassa, toinenkin heräilee syömään, esikoinen kiukuttelee minkä ehtii, muikut palaa pannulla ja pojanviikarilta pulppuaa verta nenästä?

Tällaisia hetkiä koettiin tänään meidän tuvassa. Eipä siinä auttanut, kuin järkeillä hommat parhaansa mukaan. Tilanteesta selvittiin kuitenkin ehjin nahoin ja nyt kaikki lapset ovat untenmailla. Huokaisen helpotuksesta, sillä tänään ei tosiaankaan ollut helpoin päivä olla äiti.

Tälle äidille kotiutui tänään uusi lelu, tabletti. Kerrankin puhelinmyyjä soitteli oikeaan aikaan oikealla asialla. Juuri edellisenä päivänä oltiin miehen kanssa suunniteltu tabletin hankkimista ja seuraavana päivänä puhelin soi kuin tilauksesta. Nyt opettelen käyttämään kyseistä laitetta, että saan siitä kaiken hyödyn irti.

Huomenna onkin hieman erikoisempi päivä luvassa, mutta siitä lisää myöhemmin.

Loppuun vielä onnellinen Kerttu-neiti. Tämmöiset ihanuudet saavat huononkin päivän muuttumaan hyväksi.

Rytmiä

Jee, saanen iloita. Pikkutytöillä on jonkinlainen rytmi. Ainakin hetken. :)

Aamuisin herätään n. 8-9. Aamupesut, vaatteiden valinta (yllättävän vaikeaa), syöpöttelyä ja torkkumista

11-13 HusMarsUlos vaunuihin päiväunille. Tänään tytöt nukkuivat 3 tuntia. Kahden tunnin jälkeen kävin siirtämässä vaunut sisälle. Ettei vaan äidin pienet mussukkaiset pääse paleltumaan.

Iltapäivä ja ilta torkutaan, syödään ja seurustellaan. Iltaa kohden tankkaus kiihtyy ja kitinä lisääntyy. Saatetaan jopa itkeä oikein kunnolla, kuten tänään. Nukahtamista vastaan on alettu taistella oikein kunnolla. Tämä onneksi vaivaa vain iltaisin.

20-22 Tytöt asettuvat yöunille.

Yöllä syödään yleensä 2-3 kertaa per tyttö.

Toivottavasti tämä systeemi säilyy!

Räkää riittää

Täällä ollaan vaihteeksi flunssassa. Nenä alkoi kutisemaan kovien pakkasten aikaan ja ajattelin sen johtuvan vaih kuivasta huoneilmasta. NYt pakkaset ovat lauhtuneet ja nenän kutinan on voinut diagnosoida ihan ehdaksi flunssaksi. Great! Onneksi vain minä olen tästä pöpöstä joutunut kärsimään. Vauvoilta on aina välillä saanut irrotella räkää suolatippojen ja nenä-fridan avulla. Tuo Frida on kyllä aivan mahtava keksintö! Ilman sitä olisimme pulassa.

Puikot ovat suihkineet kovasti ja eilen sain ensimmäisen siksak-sukan valmiiksi. Vielä sille pitäisi pari saada, mutta tässä välissä täytyy kuulemma neuloa esikoisen lapaset.

 Lankana sukissa on Nalle.

Joskus syksyllä kirpparilta tarttui mukaan vanha, ihanasti kuvitettu satukirja. Se oli melko huonokuntoinen ja osa sivuista oli piirrelty täyteen. Mukaan se lähtikin lähinnä sillä ajatuksella, että käyttäisin kuvia johonkin. Tällainen ihana heppa löytyi yhdeltä sivulta ja päätyi tauluksi.

Vauvat nukkuu ja esikoinen on lähdössä eskariin. Taidan siirtyä kahvikupin kanssa sohvalle ja tarttua neuleeseen.

Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille! :)

To do -lista

Käsityörintamalla olisi vaikka mitä tehtävää. Ensin olisi kuitenkin aiheellista saada (ehkä) keskeneräiset työt valmiiksi. Tässä kuitenkin listattuna toteutuslistalla olevia töitä:

1. Esikoiselle pöllölapaset, värit on jo katsottu valmiiksi ja malliksi valikoitui tämä Horatio and Oren. Tosin, voi olla, että teen erilaisen kämmenosan.

2. Nämä upeat sukat ovat myöskin listalla. Pidän kovasti tuosta jalkapöydän päälle tulevasta palmikosta ja nurjien ja oikeiden silmukoiden vaihtelusta.

3. Monivärisestä Nallen Taika langasta minun on tehtävä tytöille aina oikein-villatakki. Se lanka käy siihen täydellisesti. Ohje vain on vielä hieman hakusessa. Tässä kuitenkin yksi inspiraatiokuva.

Kuva bongattu täältä.

Nyt vaan jostain taikomaan sitä aikaa, että saan edes nämä toteutettua. :)

Kuvia meiltä

Tänään aamu alkoi taas siivoilulla ja tavaroiden järjestelyllä. Kummallista, miten tavarat ovat aina levällään ja väärässä paikassa.

 

Kynttilänjalka tarttui syksyllä mukaan kirpparilta. Hintaa oli hurja euro. Ajattelin maalata sen, mutta nyt tuo puun luonnollinen sävy miellyttää silmää enemmän.

Tyttöset nukkuvat meidän sängyssä, mutta makkarista löytyy myös pinnasänky (mieheni tekemä) päikkäreitä varte. Ja onhan siinä hyvä säilyttää tavaraa. ;) Ihanimmat mekot halusin laittaa näkyville.

 

Eilen kauppareissulta tarttui mukaan ihanan värikästä Novitan Nallea. En vielä tiedä mitä tästä tulee, ehkäpä lapsille sukkia tai lapasia. Neuletakkikin voisi olla aika hauska....

Arjen ihmeitä

 Rokkitähti. Voi miten hyvä lahjan joulupukki osasikaan valita.

 Tyytyväiset, hyvin syöneet ja nukkuneet vauvaneidit.

Murjottava esikoinen, jonka mieli parani heti muutaman halauksen jälkeen.

Uuden oppimista

Tämä kotiäitiys ei kovinkaan usein tarjoa aivoille kovinkaan kummoisia haasteita. Haasteet sijoittuvat enemmänkin sinne tunteiden hallintapuolelle. Että aivojen toimintakyky olisi tallella vielä lasten vauva-ajan jälkeenkin, on jotain tehtävä.

Käsitöistä löytää helposti haastetta ja mietittävää aivoille. Pitää vaan uskaltaa tarttua muihin, kuin jo tuttuihin malleihin tai tekniikoihin. Ensimmäinen haasteeni oli opetella tiimalasikantapää.

Ja sehän onnistui varsin helposti ja mallikkaasti. Jes! Tämä oli jopa helpompi kuin tavallinen, vahvistettu kantapää. Jotenkin sirompi ja somempikin siitä tuli.

Seuraavaksi taidan opetella neulomaan sukan kärjestä alkaen....

Parisuhde ennen ja jälkeen lapsien

Joskus viime vuonna tuli toive kertoa meidän parisuhteesta ennen ja jälkeen lapsien. Tässä olisi nyt jonkinlaista pohdintaa aiheesta.

Me aloimme mieheni kanssa seurustella syksyllä 2005. Kaikki eteni melko vauhdikkaasti ja luontevasti. Tuntui kuin toisen olisi tuntenut aina. 2006 kesällä menimme kihloihin ja 2007 alkuvuodesta Hilma ilmoitti tulostaan. Kyse ei ollut mistään vahinko raskaudesta. Kun esikoisemme syntyi lokakuussa 2007, olin itse 20 ja mieheni 26. Olimme aika nuoria, tietämättömiä ja huolettomia. Kaikki oli uutta ja ihmeellistä

Ennen lapsia elämämme oli melko erilaista. Viikonloppuisin olimme aina jossain menossa. Usein istuttiin iltaa isommalla porukalla ja iltaa jatkettiin paikallisessa. Tämä on luonnollisestikin muuttunut lasten myötä. Enää kummallakaan ei ole tarvetta lähteä ulos viikonloppuisin, paitsi joskus harvakseltaan. Mieluummin sitä viettää aikaa perheen kesken kaikessa rauhassa.

Ennen lapsia sitä kuvitteli tuntevansa toisen jo pohjamutia myöten, mutta pakko myöntää, että todella toisen on oppinut tuntemaan vasta lasten myötä. Vauva-aika voi olla parisuhteelle melkoinen rasitus ja sitä se esikoisen kohdalla oli meillekin. Siinä tuli toisesta ne huonotkin piirteet aivan uudella tavalla esiin. Tytön ollessa 9kk vanha aloitin vielä koulun toisella paikkakunnalla. Koulumatkaa oli 70km yhteen suuntaan ja kuljin sen päivittäin omalla autolla. Iltaisin oli melko puhki ja parisuhde pääsi ehkä hieman unohtumaan.

Kaikesta on kuitenkin yhdessä selvitty ja toivottavasti tullaan jatkossakin selviämään. Vastoinkäymiset (keskenmenot ja kohtukuolema) ovat hitsanneet meitä vain tiiviimmin yhteen. Olemme puhuneet paljon kaikistä mieltä vaivaavista asioista ja oppineet ymmärtämään toista paremmin. Nykyään riitelemme todella harvoin ja yleensä jostain ihan tyhmästä pikkuasiasta. Luottamus ja halu pysyä yhdessä ovat vain lisääntyneet vuosien myötä.

Ennen kaiken ajan ja huomion pystyi antamaan puolisolle. Lasten myötä on ollut pakko tyytyä vähempään. Lapset vievät suurimman osan ajasta ja huomiosta. Sitä yhteistä aikaa arvostaa kuitenkin nyt aivan toisella tavalla kuin ennen. Aiemmin toista ja yhdessäoloa tuli pidettyä itsestään selvyytenä. Nyt toisen arvon tietää ja muistaa entistä paremmin. <3

Meidän murujen luonteenpiirteet

Neljä lasta ja neljä täysin erilaista persoonaa. Kaksosistakin sen pystyy jo sanomaan, vaikka ikää on vasta vajaa kolme kuukautta.

Meidän vanhimmainen on kipakka tyttö. Fiksu, näppärä ja helposti hermonsa menettävä tapaus. Neiti on ajanut meidät vanhemmat usein hermoromahduksen partaalle kiukkuilullaan. Nykyisin kommunikointi sujuu onneksi jo helpommin. Yhteinen keino selvittää asioita on viimeinkin löytynyt. Kiukuttelun takana on usein jokin selkeä syy, mutta sen kertominen on työn ja tuskan takana. Vaikka tyttö on omasta mielestään jo iso, on syli ja hellyys edelleen tärkeää. Usein kiukku laantuukiin sylikkäin jutellessa.

Reilu kaksivuotias Niilo on melkoisen leppoisa tapaus. Kauheaa uhmaa ei ole vielä ilmennyt ja riitatilanteissa (meidän vanhempien kanssa) antaa selvästi helpommin periksi kuin isosiskonsa. Luonnetta ja persoonaa kuitenkin löytyy. Teatraalisuutta ja näyttelijän taitoja löytyy yllin kyllin. Jos Niilo kokee tulleensa loukatuksi tai vaikkapa kompastuu, sen kyllä huomaa (ja kuulee). Jäppinen on oikein hellyyttävä halittelija ja pusuttelija. Pieni mies, joka toimii hyvin suoraviivaisesti ja poikamaisesti. Turhia ei hössötetä tai mietitä, vaan asiat tehdään niin kuin hyvältä tuntuu.

Kerttu, kaksosista vanhempi, on ehkä enemmän kuin isosiskonsa. Hermo menee neidillä helposti. Jos vaippa on märkä tai ruoka hieman myöhässä, alkaa huuto samantien todella voimakkaana. Saimi taas on kärsivällisempi ja maltillisempi, ja nälkää ilmaistaan ensin varovaisesti önähdellen. Kerttu itkee raivolla kun taas Saimi enemmän loukkaantuneeseen sävyyn. Saa nähdä säilyvätkö luonteenpiirteet samanlaisina, vai tuleeko asiaan muutosta. Ikä kun tekee aina tehtävänsä.

Kerttu

Saimi

Pakkaspäiviä

Ulkona paukkuu kunnon pakkaset viimeinkin. Nyt on muutamana päivänä ollut niin kylmä, etten ole viitsinyt laittaa tyttöjä ulos päiväunille. Pakkasrajana olen pitänyt noin -15 astetta. Villaa ja toppavaatetta päälle, niin johan tarkenee. Vaunussa hengitysilmakaan ei pääse kylmenemään liiaksi kun suuaukon eteen virittelee harson tai muun vastaavan. Ulkona tytöt nukkuvat päiväunensa parhaiten. Sisällä unet tahtovat jäädä melko lyhyiksi.

Tämän viikon neuvolassa tytöt saivat ensimmäisen annoksen rotarokotetta. Voi mitkä itkut ja masukivut se aine aiheutti!! Onneksi viime yönä viimein tytöt nukkuivat jo paremmin. Taisivat tehdä jopa ennätyksen. Kumpikin nukkui kuusi tuntia yhteen menoon. Teki muuten todella hyvää.

Tässä tunnelmia eilisillalta. Syötiin poppareita ja katsottiin Putousta koko perheen voimin. Mikäs sen parempaa.

Arkista elämää

Pyykkäämistä, siivoamista, kokkaamista, riitojen sovittelua, imettämistä, vaipan vaihtamista... Näistä asioista päivät täyttyvät. Päiviä piristävät kaupassa käynti (joo-o, päivän kohokohta on, jos ehdin yksin kauppaan), neuvola tai ystävän kanssa lenkkeily (jospa joskus pääsisin raskauskiloista eroon).

Oman ajan (ilman lapsia) olen nyt miltei kokonaan unohtanut. Elelen vauvojen ja lasten ehdoilla, parisuhdetta unohtamatta. Imetys tietysti sitoo minut vauvoihin melko tiukasti. Vaikka neideille kelpaa myös pullo, käy oma olo melko tukalaksi pidemmän erossa olon jälkeen. Lisäksi vuorokaudessa ei tunnu olevan tarpeeksi tunteja nukkumisen, lasten hoidon, kotitöiden sun muun jälkeen.
 Käsityöt toimivat jonkinlaisena henkireikänä kotona ollessa. Muutama rivi neuletta tai yhden sauman ompelu saumurilla piristää mieltä kummasti. Siinä näkee saavansa jotain aikaan, vaikkakin hitaasti. Neuleeseen voi tarttua ihan vain pieneksikin hetkeksi kun vauvat ovat tyytyväisiä tai nukkuvat. Olen antanut itselleni luvan unohtaa kotityöt silloin tällöin, ja käyttää ajan neulomiseen tai ompeluun.

Tästä pitäisi syntyä sukat omaan jalkaan. Saa nähdä ovatko valmiit juhannuksena vaiko vasta jouluna.
 
Keskiviikkona kävimme tyttöjen kanssa neuvolassa. Hurjasti ovat neidit kasvaneet 11 viikon aikana. Kerttu painoi tasan 5kg (2208g) ja Saimi 4,5kg (2280g), suluissa syntymämitat. Muutenkin kaikki oli mallillaan. :)

Ihanaa viikonloppua kaikille lukijoille! :)

Pallolaajennus...

...onnellisesti ohi. Saatiin hyvä ja toivottu hoitotulos. Nyt pidetään peukkuja, että tilanne säilyy tällaisena eikä lähde uudelleen pahenemaan.

Kaikkiaan matka meni oikein mukavasti. Junamatkat kestivät noin kolme tuntia suuntaansa ja senkin ajan neidot jaksoivat olla suht nätisti. Kantoliina oli reissussa pelastus. Emme ottaneet ollenkaan rattaita mukaan, ainoastaan liinan. Sairaalalla ollessa Kerttu makoili tyytyväisenä liinassa ja kokeiden ja tutkimusten jälkeen sain Saimin siihen rauhoittumaan.

Helsinkiin menimme torstaina ja pallolaajennus Saimille tehtiin perjantaina. Lauantaina pääsimme jo kotiutumaan. Torstai oli täynnä erilaisia kokeita ja tutkimuksia, joista pieni neiti meni hieman hämilleen. Yövyimme matkan ajan Simonkadun Scandicissa. Perjantaista lauantaihin Saimi joutui olemaan tarkkailussa osastolla.Se olikin minulle kaikkein vaikeinta. Onneksi kyse oli kuitenkin vain yhdestä yöstä.

Juhlat juhlittu

Ristiäiset selvitetty kunnialla. Juhlat olivat oikein ihanat. Kasteen ajan tytöt olivat tyytyväisiä, eikä edes tuttia tarvittu. Tämä lienee ollut helpotus sylikummeille. Kastaminen oli kirkossa ja kahvittelun hoidimme kotona. Anoppi ja äitini hoitivat leivontapuolen. Onneksi, olisi muuten ollut köyhät tarjoilut. Jos olisin jotain saanut uuniin asti, olisi se todennäköisesti unohtunut sinne ja palanut pilalle.

Vieraina olivat kummit, mummot, enot, tädit ja sedät perheineen, noin 30 vierasta. Tytöt saivat aivan mahtavan ihanat kummit, jotka taatusti ovat mukana neitokaisten elämässä.

Tyttöjen kokonimet ovat Kerttu Elna Ilona ja Saimi Alma Olivia.

Nyt voidaankin alkaa valmistautua Helsingin reissuun.

Juhlapäivä

Huomenna vietämme tyttösien ristiäisiä. Etunimet ovat olleet tiedossa kaikilla jo heti syntymästä lähtien. Sairaalassa ollessamme oli mukavampi puhua tytöistä nimillä, kuin A- ja B-vauvana. A-tyttö on nimeltään Kerttu ja B-tyttö sai nimekseen Saimi. :)

Tänään on ollut puuhaa yllinkyllin. Siivoamista, silitystä, vaatteiden valitsemista, astioiden miettimistä, pöydän kattamista.... Onneks äiti ja anoppi leipoivat tarjottavat juhliin. Itse en olisi millään jaksanut tai ehtinyt tehdä kaikkea.

Ristiäisistä lisää sitten kuvien kera. Tässä loppuun muutama otos tyttösistä.

Pikaisia kuulumisia

Aika rientää. Päivisin ei juuri ehdi koneelle istahtaa, joten blogi on jäänyt paitsioon. Nyt kuitenkin päivittelen hieman meidän kuulumisia.

B-tytön joulukuinen pallolaajennus peruuntui teho-osaston ruuhkan takia. Uusi aika on ensi viikolla. Toivottavasti se ei peruunnu.

Tytöt kasvaa hienosti ja täysimetyksellä mennää. :)

Masuvaivat ovat edelleen melkein jokapäiväisiä. Yöt mennään 2-4 syötöllä.

Tytöt hymyilevät kovasti ja kaipaavat jo selkeästi seuraa ja katseltavaa. Ovat alkaneet pikku hiljaa myös "juttelemaan".

Tonttutytöt

 Yritän kovasti ehtiä bloggailemaan useammin.